TOUCHED (for the very first time) - Juliste

ENSI-ILTA 2.7.2011 / Suomen kantaesitys suoraan Lontoosta!

TOUCHED (for the very first time)

Käsikirjoitus: Zoe Lewis (2009)

Suomennos, sovitus ja ohjaus: Mirka Seppänen (2011)

Roolissa: Johanna Ahonen

Linda on moderni nainen, joka jättää taakseen Hankasalmen valloittaakseen maailman. Lindan suurin unelma on ystävystyä poptähti Madonnan kanssa. Linda on hieman yksinkertainen.

TOUCHED on yhden naisen tarina ja havahtuminen kolmenkympin kriisiin. Kertomus alkaa vuonna 1984 Madonnan Like a Virgin -videon ilmestymisestä, jonka 14-vuotias kokee uskoon tulemiseen verrattavana kokemuksena: myös Linda haluaa saada kaiken. Vuoteen 2001 mennessä ehtiikin sitten tapahtua kaikenlaista - ainakin Madonnalle. Mutta mitä siitä eteenpäin?

TOUCHED on kertomus paitsi yltiöpäisestä fanittamisesta, myös laajemminkin modernin vapaan naisen itsensä hukkaamisesta. Säännöt ovat rikkomista varten, sanoo Madonna, mutta entä kun mitään sääntöjä ei enää ole?

TOUCHED on humoristinen, nostalginen, 80- ja 90-lukujen musiikin siivittämä kokoillan monologi ja nuoren teatteri-ilmaisun ohjaajaksi opiskelevan Johanna Ahosen taidonnäyte.

TOUCHED on myös harvinainen Suomen kantaesitys. Teatteri Vastavoima ylpeänä esittää Lontoon Trafalgar Studioilla vuonna 2009 kantaesitettyä tunnetun feministikirjailijan menestysnäytelmää, jota tällä hetkellä ollaan viemässä useisiin muihinkin maihin. Vastavoiman suomennos on sovitus Suomen oloihin: Manchester tai Hankasalmi - naiseksi kasvamisen problematiikka on hellyttävän samanlaista.

Esitys ei sovi lapsille.

ENSI-ILTA: lauantai 2.7.2011 klo 19.00

MUUT ESITYKSET (klo 19): ke 6.7., to 7.7., ke 13.7., pe 22.7., la 23.7., pe 29.7., la 30.7.

PAIKKA: Baari Vakiopaineen teatteritila, Kauppakatu 6, Jyväskylä

LIPUT: 12 / 8 €

VARAUKSET: Vakiopaine (klo 18 - 02) puh. 014 - 620 776

VAKIOPAINE TEATTERI ESITTÄÄ
MARKO JÄRVIKALLAS: SATUNNAISTA RAKKAUTTA
OHJAUS: MIRKA SEPPÄNEN
ROOLEISSA: Elina Sällinen, Antti Suora, Joanna Haapalainen, Markus Pirkkalainen, surmattu nainen, surmattu mies

Satunnaista rakkautta on kantaesitetty 2006 Helsingin ylioppilasteatterissa. Postmodernia tyyliä edustava tragikomedia on episodimainen tutkielma maailmastamme, josta on muodostunut massatuotantoa ja kulutusta ylistävä spektaakkeli, ja jossa parisuhde jää armotta individualismin jalkoihin.
Groteski ja absurdeihin mittoihin venyvä vallankumousnäytelmä kyseenalaistaa itse itsensä kun ihmistä eivät enää rajoita sukupuoli, ammatti tai yhteiskuntaluokka, hukumme loputtomiin rooliristiriitoihin ja valinnanvapauden tuskaan. Kuka näyttäisi suunnan?
Onko meillä lapsia? Eihän meillä ole lapsia! -- Tämä on kaatopaikkojen aika. Jätevuorien aika. Aika löytää saastan seasta se, mikä katosi, mutta mikä yhä on.

PE 24.9. klo 19 ENSI-ILTA!
Muut näytökset
Ti 28.9. klo 19
Ti 19.10. klo 19
To 21.10. klo 19
Pe 22.10. klo 19
Ke 27.10. klo 19
Pe 29.10. klo 19
To 4.11. klo 19
La 6.11. klo 19
Ke 10.11. klo 19
To 11.11. klo 19
Ti 16.11. klo 19
To 18.11. klo 19
Liput 10 / 8 €
Tiedustelut ja varaukset: p. 014 620 776 (klo 14-02)

Teatteri Vastavoima esittää: TÄRKEINTÄ ELÄMÄSSÄ

Tuomo Kemppaisen kirjoittama tragikomedia

Tuotanto: Teatteri Vastavoima
Ohjaus: Pasi Saarinen
Lavastus: Jari Mansikkaviita
Valot ja äänet: Eero Vehniäinen
Valokuvat: Riku Suonio

Esitykset Teatteri Miilussa, Sammonkatu 7:ssä, Jyväskylässä
Esityksen kesto: 1h 40 min. Ei väliaikaa.
Liput: 10/8/5 euroa
Varaukset: 040-8480366/ Anne

Rooleissa:

Anne Korpela

Jani Paanila

Aimo Walamies

ENSI-ILTA perjantaina 29.10.2010 kello 19.00

Muut esitykset (kaikki kello 19.00)

su 31.10.2010

ke 3.11.2010
to 4.11.2010
la 6.11.2010
su 7.11.2010

ke 10.11.2010
to 11.11.2010
la 13.11.2010
su 14.11.2010

ke 17.11.2010
to 18.11.2010
la 20.11.2010
su 21.11.2010

Kolumni - Maagisia siirtymiä ja lievä hypotermia

18.10.2009 - Keskisuomalainen

Tomi Tuomaala

Vastavoima-teatterin Reinoa torstaina katsoessa tuli jotenkin omituinen olo. Aluksi ajattelin, että syy oli esityspaikan, Teatteri Miilun, lämpötila.

Kun istuu noin 10-asteisessa salissa kaksi tuntia, saattaa ruumiinlämpö laskea sikäli alas, että aivot kehittävät pelastukseksi kepeän euforisen tunnelman, jossa todellisuus muuttuu unenomaiseksi.

JÄLKEENPÄIN olen miettinyt vaihtoehtoisia selityksiä. Saattoi käydä niinkin, että torstaina tuli vain nähtyä harvinaislaatuinen teatteriesitys.

Ensinnäkin oli vaikea käsittää, mistä näyttelijät aina lavalle tupsahtivat.

Tupsahtaa on kyllä väärä sana. Pikemminkin näyttelijät tuntuivat jotenkin aaveenomaisesti liukuvan lavalle.

Silloinkin kun he ryntäsivät.

SIIRTYMÄT OLIVAT taianomaisia. Kohtaukset vaihtuivat toisiksi keskimäärin ihmeellisen sulavasti. Usein kohtaukset lomittuivat.

Tila ikäänkuin kadotti rajoituksensa. Se voi olla yksi tai yhtä aikaa monta. Tämä taisi olla usein mainittua teatterin taikaa.

Vastakohtana voisi mainita monien vähemmän onnistuneiden produktioiden taiattomat vaihdot.

Sellaiset, että lyödäänpä valot pois, ja sitten näyttelijät kolistelevat pimeässä siirtelemässä lavasteita pari minuuttia. Kuuluu ähinää ja kolinaa ja yksi vaimea aiperkele. Ja sitten alkaa taas.

VASTAVOIMAN REINON pohjalla sykkii Jukka-Pekka Palviaisen romaanin erinomainen teksti. Ykköskiitoksen kohde taitaa kuitenkin olla tekstin dramatisoinut ja esityksen ohjannut Mirka Seppänen.

Vastavoima-teatterin kantava voima on tehnyt virtuoottista työtä. Vaikutelma on, että Seppänen ja työryhmä ovat olleet liikkeellä hyvin avoimin mielin. Niin vapaasti ja inspiroituneesti sisältö ja muoto ovat lyöneet käsipäivää.

Lopputulos on kuin huippuluokan urheilusuoritus: pakoton, puristamaton, rento. Siinä on hyvä groove.

REINOA ESITETÄÄN vielä. Kuuma vinkki katsomaan meneville: välihousut jalkaan.

Reino - Keskisuomalaisen arvostelu

13.9.2009 00:01 PAULIINA SIEKKINEN

TEATTERI VASTAVOIMA
Reino
Ensi-ilta Miilu-teatterissa Jyväskylässä 11.9.2009.
Rudolf on Reinon paras kaveri, uskollinen ja hiljainen ystävä. Reino on enonsa omistaman eläinkaupan myyjä. Susanna näkee eläinkaupan ikkunasta Rudolfin, eläimen, joka on ruma kuin elämä. Vuokranantaja hakee Susannalta vuokran luonnossa. Vuokranantajan veli korjaa Susannan jääkaapin. Susannan isä kuolee.

Viimeksi olen näyttämöllä kuullut yhtä selkeää, vähäeleistä, täsmällistä ja kipeän runollista lausetta Kristian Smedsin Paavo Rintalan romaanin pohjalta käsikirjoittamassa näytelmässä Jumala on kauneus. Mirka Seppäsen Jukka-Pekka Palviaisen romaanin Reino (2003) pohjalta dramatisoima näytelmä on kirjallinen helmi. Palviaisen lakoninen lause on toteavaa ja kirkasta, kaikessa paljaudessaan samanaikaisesti humoristisen lämmintä ja viiltävän rujoa.

Seppäsen ohjaus vyöryttää pienelle näyttämölle hämmentävän oivaltavia joukkokohtauksia ja antaa minimalistisessa tilassa ilmaa ja rauhaa kahdenvälisille kohtaamisille.

Altmanin Short Cuts- elokuvan tapaan toisiaan sivuavat katkelmat Seppänen nivoo upealla tavalla yhteen musiikilla, joka muodostaa näytelmään aivan oman tasonsa. Jos Rudolf-iguaani edustaa hiljaisuutta, kuuntelevaa korvaa, joka useimmilta ristiin ja toistensa päälle puhuvilta ihmisiltä puuttuu, niin musiikki luo näytelmään maailman, jonka jäykässä ja vaativassa kuvastossa ihmiset yrittävät löytää itseään ja toisiaan.

Seppänen ohjaa sujuvasti neljäätoista näyttelijää, joista useat esittävät useita henkilöitä. Kokonaisuus hengittää ja on ilmava. Näytelmä perustelee itse itsensä. Lopulta kaikki kysymyksenasettelu, onnistuuko jokin tai joku hyvin, vai notkahtaako jossain kohtaa, on turhaa, sillä juuri erhe, jokin notkahdus saattaa olla kaikkein paljastavin, kömpelyydessään kaikkein kaunein.

Kokkonen säväytti

Seppänen on saanut selvästi kaikki näyttelijät uskomaan epätäydellisyyteen. Lukuisista upeista välähdyksistä haluan erityisesti mainita Enni Kokkosen näyttelemän Susannan, joka viileydessään ja haavoittuvuudessaan on aivan oma tarinansa. Hänen hauras vino hymynsä jää kummittelemaan mieleen, mitä kaikkea se peittääkään alleen.

Erityisesti Susannan henkilöön kiteytyy myös tarinan kertominen; kuinka monta totuutta löytyy yhdestä ihmisestä. Reino pääsee lukemaan Susannan päiväkirjaa, jossa hänen tarinansa näyttäytyy hieman toisin kuin hänen jo näyttämöllä kertomassaan.

Teatteri Vastavoiman Reino on riemastuttava, älykäs, kaunis ja koskettava näytelmä. Paras tunne näytelmän loputtua on, ettei halua lähteä pois. Haluan jäädä, katsoa ihmistä.

Käsikirjoitus: Jukka-Pekka Palviainen. Dramatisointi, ohjaus ja äänisuunnittelu: Mirka Seppänen. Rooleissa: Jari Määttä, Enni Kokkonen, Vesa Partanen, Markus Pirkkalainen, Marjukka Mykkänen, Jussi Niemelä, Joanna Haapalainen, Elina Sällinen, Tuula Korsberg, Emma Heimonen, Vilma Laitinen, Eeva Sutinen, Sami Valkonen, Pablo Delahay.

http://www.ksml.fi/uutiset/kulttuuri/teatteri/reino-teatteri-vastavoima/482675

Syksy 2009: Reino