keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Reino - Keskisuomalaisen arvostelu


13.9.2009 00:01
PAULIINA SIEKKINEN

TEATTERI VASTAVOIMA
Reino
Ensi-ilta Miilu-teatterissa Jyväskylässä 11.9.2009.
Rudolf on Reinon paras kaveri, uskollinen ja hiljainen ystävä. Reino on enonsa omistaman eläinkaupan myyjä. Susanna näkee eläinkaupan ikkunasta Rudolfin, eläimen, joka on ruma kuin elämä. Vuokranantaja hakee Susannalta vuokran luonnossa. Vuokranantajan veli korjaa Susannan jääkaapin. Susannan isä kuolee.

Viimeksi olen näyttämöllä kuullut yhtä selkeää, vähäeleistä, täsmällistä ja kipeän runollista lausetta Kristian Smedsin Paavo Rintalan romaanin pohjalta käsikirjoittamassa näytelmässä Jumala on kauneus. Mirka Seppäsen Jukka-Pekka Palviaisen romaanin Reino (2003) pohjalta dramatisoima näytelmä on kirjallinen helmi. Palviaisen lakoninen lause on toteavaa ja kirkasta, kaikessa paljaudessaan samanaikaisesti humoristisen lämmintä ja viiltävän rujoa.

Seppäsen ohjaus vyöryttää pienelle näyttämölle hämmentävän oivaltavia joukkokohtauksia ja antaa minimalistisessa tilassa ilmaa ja rauhaa kahdenvälisille kohtaamisille.

Altmanin Short Cuts- elokuvan tapaan toisiaan sivuavat katkelmat Seppänen nivoo upealla tavalla yhteen musiikilla, joka muodostaa näytelmään aivan oman tasonsa. Jos Rudolf-iguaani edustaa hiljaisuutta, kuuntelevaa korvaa, joka useimmilta ristiin ja toistensa päälle puhuvilta ihmisiltä puuttuu, niin musiikki luo näytelmään maailman, jonka jäykässä ja vaativassa kuvastossa ihmiset yrittävät löytää itseään ja toisiaan.

Seppänen ohjaa sujuvasti neljäätoista näyttelijää, joista useat esittävät useita henkilöitä. Kokonaisuus hengittää ja on ilmava. Näytelmä perustelee itse itsensä. Lopulta kaikki kysymyksenasettelu, onnistuuko jokin tai joku hyvin, vai notkahtaako jossain kohtaa, on turhaa, sillä juuri erhe, jokin notkahdus saattaa olla kaikkein paljastavin, kömpelyydessään kaikkein kaunein.

Kokkonen säväytti

Seppänen on saanut selvästi kaikki näyttelijät uskomaan epätäydellisyyteen. Lukuisista upeista välähdyksistä haluan erityisesti mainita Enni Kokkosen näyttelemän Susannan, joka viileydessään ja haavoittuvuudessaan on aivan oma tarinansa. Hänen hauras vino hymynsä jää kummittelemaan mieleen, mitä kaikkea se peittääkään alleen.

Erityisesti Susannan henkilöön kiteytyy myös tarinan kertominen; kuinka monta totuutta löytyy yhdestä ihmisestä. Reino pääsee lukemaan Susannan päiväkirjaa, jossa hänen tarinansa näyttäytyy hieman toisin kuin hänen jo näyttämöllä kertomassaan.

Teatteri Vastavoiman Reino on riemastuttava, älykäs, kaunis ja koskettava näytelmä. Paras tunne näytelmän loputtua on, ettei halua lähteä pois. Haluan jäädä, katsoa ihmistä.

Käsikirjoitus: Jukka-Pekka Palviainen. Dramatisointi, ohjaus ja äänisuunnittelu: Mirka Seppänen. Rooleissa: Jari Määttä, Enni Kokkonen, Vesa Partanen, Markus Pirkkalainen, Marjukka Mykkänen, Jussi Niemelä, Joanna Haapalainen, Elina Sällinen, Tuula Korsberg, Emma Heimonen, Vilma Laitinen, Eeva Sutinen, Sami Valkonen, Pablo Delahay.

http://www.ksml.fi/uutiset/kulttuuri/teatteri/reino-teatteri-vastavoima/482675

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti