Kolumni - Maagisia siirtymiä ja lievä hypotermia

18.10.2009 - Keskisuomalainen

Tomi Tuomaala

Vastavoima-teatterin Reinoa torstaina katsoessa tuli jotenkin omituinen olo. Aluksi ajattelin, että syy oli esityspaikan, Teatteri Miilun, lämpötila.

Kun istuu noin 10-asteisessa salissa kaksi tuntia, saattaa ruumiinlämpö laskea sikäli alas, että aivot kehittävät pelastukseksi kepeän euforisen tunnelman, jossa todellisuus muuttuu unenomaiseksi.

JÄLKEENPÄIN olen miettinyt vaihtoehtoisia selityksiä. Saattoi käydä niinkin, että torstaina tuli vain nähtyä harvinaislaatuinen teatteriesitys.

Ensinnäkin oli vaikea käsittää, mistä näyttelijät aina lavalle tupsahtivat.

Tupsahtaa on kyllä väärä sana. Pikemminkin näyttelijät tuntuivat jotenkin aaveenomaisesti liukuvan lavalle.

Silloinkin kun he ryntäsivät.

SIIRTYMÄT OLIVAT taianomaisia. Kohtaukset vaihtuivat toisiksi keskimäärin ihmeellisen sulavasti. Usein kohtaukset lomittuivat.

Tila ikäänkuin kadotti rajoituksensa. Se voi olla yksi tai yhtä aikaa monta. Tämä taisi olla usein mainittua teatterin taikaa.

Vastakohtana voisi mainita monien vähemmän onnistuneiden produktioiden taiattomat vaihdot.

Sellaiset, että lyödäänpä valot pois, ja sitten näyttelijät kolistelevat pimeässä siirtelemässä lavasteita pari minuuttia. Kuuluu ähinää ja kolinaa ja yksi vaimea aiperkele. Ja sitten alkaa taas.

VASTAVOIMAN REINON pohjalla sykkii Jukka-Pekka Palviaisen romaanin erinomainen teksti. Ykköskiitoksen kohde taitaa kuitenkin olla tekstin dramatisoinut ja esityksen ohjannut Mirka Seppänen.

Vastavoima-teatterin kantava voima on tehnyt virtuoottista työtä. Vaikutelma on, että Seppänen ja työryhmä ovat olleet liikkeellä hyvin avoimin mielin. Niin vapaasti ja inspiroituneesti sisältö ja muoto ovat lyöneet käsipäivää.

Lopputulos on kuin huippuluokan urheilusuoritus: pakoton, puristamaton, rento. Siinä on hyvä groove.

REINOA ESITETÄÄN vielä. Kuuma vinkki katsomaan meneville: välihousut jalkaan.

Reino - Keskisuomalaisen arvostelu

13.9.2009 00:01 PAULIINA SIEKKINEN

TEATTERI VASTAVOIMA
Reino
Ensi-ilta Miilu-teatterissa Jyväskylässä 11.9.2009.
Rudolf on Reinon paras kaveri, uskollinen ja hiljainen ystävä. Reino on enonsa omistaman eläinkaupan myyjä. Susanna näkee eläinkaupan ikkunasta Rudolfin, eläimen, joka on ruma kuin elämä. Vuokranantaja hakee Susannalta vuokran luonnossa. Vuokranantajan veli korjaa Susannan jääkaapin. Susannan isä kuolee.

Viimeksi olen näyttämöllä kuullut yhtä selkeää, vähäeleistä, täsmällistä ja kipeän runollista lausetta Kristian Smedsin Paavo Rintalan romaanin pohjalta käsikirjoittamassa näytelmässä Jumala on kauneus. Mirka Seppäsen Jukka-Pekka Palviaisen romaanin Reino (2003) pohjalta dramatisoima näytelmä on kirjallinen helmi. Palviaisen lakoninen lause on toteavaa ja kirkasta, kaikessa paljaudessaan samanaikaisesti humoristisen lämmintä ja viiltävän rujoa.

Seppäsen ohjaus vyöryttää pienelle näyttämölle hämmentävän oivaltavia joukkokohtauksia ja antaa minimalistisessa tilassa ilmaa ja rauhaa kahdenvälisille kohtaamisille.

Altmanin Short Cuts- elokuvan tapaan toisiaan sivuavat katkelmat Seppänen nivoo upealla tavalla yhteen musiikilla, joka muodostaa näytelmään aivan oman tasonsa. Jos Rudolf-iguaani edustaa hiljaisuutta, kuuntelevaa korvaa, joka useimmilta ristiin ja toistensa päälle puhuvilta ihmisiltä puuttuu, niin musiikki luo näytelmään maailman, jonka jäykässä ja vaativassa kuvastossa ihmiset yrittävät löytää itseään ja toisiaan.

Seppänen ohjaa sujuvasti neljäätoista näyttelijää, joista useat esittävät useita henkilöitä. Kokonaisuus hengittää ja on ilmava. Näytelmä perustelee itse itsensä. Lopulta kaikki kysymyksenasettelu, onnistuuko jokin tai joku hyvin, vai notkahtaako jossain kohtaa, on turhaa, sillä juuri erhe, jokin notkahdus saattaa olla kaikkein paljastavin, kömpelyydessään kaikkein kaunein.

Kokkonen säväytti

Seppänen on saanut selvästi kaikki näyttelijät uskomaan epätäydellisyyteen. Lukuisista upeista välähdyksistä haluan erityisesti mainita Enni Kokkosen näyttelemän Susannan, joka viileydessään ja haavoittuvuudessaan on aivan oma tarinansa. Hänen hauras vino hymynsä jää kummittelemaan mieleen, mitä kaikkea se peittääkään alleen.

Erityisesti Susannan henkilöön kiteytyy myös tarinan kertominen; kuinka monta totuutta löytyy yhdestä ihmisestä. Reino pääsee lukemaan Susannan päiväkirjaa, jossa hänen tarinansa näyttäytyy hieman toisin kuin hänen jo näyttämöllä kertomassaan.

Teatteri Vastavoiman Reino on riemastuttava, älykäs, kaunis ja koskettava näytelmä. Paras tunne näytelmän loputtua on, ettei halua lähteä pois. Haluan jäädä, katsoa ihmistä.

Käsikirjoitus: Jukka-Pekka Palviainen. Dramatisointi, ohjaus ja äänisuunnittelu: Mirka Seppänen. Rooleissa: Jari Määttä, Enni Kokkonen, Vesa Partanen, Markus Pirkkalainen, Marjukka Mykkänen, Jussi Niemelä, Joanna Haapalainen, Elina Sällinen, Tuula Korsberg, Emma Heimonen, Vilma Laitinen, Eeva Sutinen, Sami Valkonen, Pablo Delahay.

http://www.ksml.fi/uutiset/kulttuuri/teatteri/reino-teatteri-vastavoima/482675

Syksy 2009: Reino

Syksy 2009: Reino-kuvia

SYKSY 2009: REINO

TEATTERI VASTAVOIMA ESITTÄÄ UUTTA KOTIMAISTA DRAAMAA:

REINO

KÄSIKIRJOITUS: JUKKA-PEKKA PALVIAINEN (2003)
DRAMATISOINTI JA OHJAUS: MIRKA SEPPÄNEN
ENSI-ILTA: PERJANTAI 11.9.09, Miilu-teatteri, Sammonkatu 7, Jyväskylä

Reino on 27-vuotias poika, joka on kasvanut isoksi, mutta ei vielä täysin ymmärrä aikuisten maailmaa. Reinoa ei huolittu armeijaan ja paras kaveri on 10-vuotias Tero. Reino asuu äidin kanssa, haluaa suojella eläimiä ja rakastaa Janina Frostellia.

Susanna on 22-vuotias herkkä nuori nainen, jonka mieltä musertavat opiskelupaineet ja jatkuvasti epäonnistuvat tai vääristyneet miessuhteet. Kukaan ei kuuntele eikä ymmärrä Susannaa, jonka ainoa selviytymiskeino on ollut päiväkirja... kunnes eräänä päivänä kohtalo heittää Susannan ostamaan Reinolta iguaania.

"REINO" ajoittuu 2000-luvun taitteeseen luoden jatkumoa perisuomalaisen lähiötragikomedian perinteelle, jossa eronneet, jätetyt, petetyt ja muuten vaan yksinäiset aikuiset etsivät epätoivoisesti onnen tunteita - usein alkoholin voimalla - lasten ja poliisien leikkiessä järjestyksenvalvojia. Jukka-Pekka Palviaisen viiltävän arkinen ja lakoninen dialogi sekoittuu näytelmän tunnelmissa meren rauhoittavaan kohinaan ja melankoliseen kaipuuseen: voisiko lapsuuden loppuminen merkitä selviytymistä?

ESITYKSET klo 19.00:
PE 11.9., TI 15.9., PE 25.9., PE 2.10., PE 9.10., LA 10.10., TO 15.10., MA 19.10., LA 24.10., PE 30.10., LA 31.10., PE 6.11., LA 7.11.

LIPPUVARAUKSET: puh. 044 323 0783 / Enni
LIPUT: 10 / 6 €

TEATTERI VASTAVOIMA on vuoden 2009 alusta toiminut yhdistys, jonka tavoitteena on ensisijaisen viihdyttämisen sijaan haastaa niin tekijänsä kuin katsojatkin - antamalla mahdollisuuksia uusille teksteille tai tekotavoille, kouluttamalla ja pyrkimällä herättämään ajatuksia niin elämästä kuin teatteristakin.

Keväällä 2009 Vastavoima esitti nuorten jyväskyläläisten miesten omia tekstejä kantaesityksinä sekä järjesti tanssi- ja liiketerapian peruskurssin. Syksyn produktiossa on mukana 17 hengen työryhmä kokeneita harrastajanäyttelijöitä sekä teatterikasvatuksen ammattilaisena toimiva ohjaaja.

TERAPIA-SILTA -produktion kuvia

VASTAVOIMAN TUOTANTOA

TERAPIA - SILTA

Uusi jyväskyläläinen teatteriyhdistys Vastavoima tuottaa ensimmäisenä ensi-iltanaan esityksen TERAPIA - SILTA. Esitys koostuu kahdesta uudesta jyväskyläläisten nuorten miesten kirjoittamasta tekstistä, joita yhdistää tosipohjaisuus, ahdistus ja ajelehtiminen.

TERAPIA on 24-vuotiaan Ari Dufvan itselleen kirjoittama 10-vuotis-juhlamonologi. Se ei oikeastaan ole teatteria ollenkaan - ennemminkin teatteria suurempaa (tai pienempää) elämää, jota ei turhaan ole yritetty pakottaa draaman lakeihin.

SILTA on hieman vanhemman Marko Pyhtilän näytelmäteksti, jonka tapahtumat kuitenkin liittyvät 10 vuoden taakse. Alaotsikkona on "parisuhdenäytelmä". Mitä teksti sitten kertoo parisuhteesta? Eipä oikein mitään - ja siinä mielessä se on edelleen ajankohtainen.

Näyttelijät ovat kokeneita jyväskyläläisiä teatterin tekijöitä ja huippuvedossa. Sen sijaan ohjaajana debytoi keski-ikäinen ja masennukseen taipuvainen Sylvia Blah, joka näkee produktiossa mahdollisuuden palata hetkeksi menetettyyn punk-nuoruuteensa. Sylvian ohjauksellisena tavoitteena on selvitä mahdollisimman vähillä treeneillä ja saada aikaiseksi edes yksi esitys, jossa kaikki esiintyjät olisivat paikalla ja sevin päin.

- Se onkin sitten kulttikamaa, sanoo Sylvia huokaisten ja sytyttää kolmannen savukkeen Vakiopaineen kellaritilassa, jossa ei saa polttaa.

PAIKKA: Vakiopaine teatteri, Kauppakatu 6, Jyväskylä

ENSI-ILTA: Pitkäperjantai 10.4. klo 19.00

MUUT ESITYKSET: ti 14.4., la 25.4., to 7.5., pe 8.5., la 9.5. aina klo 19.00
(Huom! Vain nämä esitykset, jos niitäkään, ja paikkoja rajoitetusti)
LIPUT: 8/6 €

LIPPUVARAUKSET: Vakiopaine klo 14 - 02, puh. (014) 620 776